Paikka ja projekti pähkinänkuoressa

Olen nyt saapunut Tansaniaan ja ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseeni Babatiin, joka on värikäs ja suomalaisittain ajatellen kylämäinen, mutta erittäin nopeasti kehittyvä kaupunki. Esimerkiksi matkalla tänne oli vanhaa surkeaa röykkyytystietä enää parinkymmenen kilometrin pätkä ja kiinalaisten insinöörien johtama suuri tietyö eteni vakuuttavasti; palatessani asfalttitie voi hyvinkin olla jo valmis. Isäntäni Mr. Joas Kahemben mukaan vuoden päästä Babati voi näyttää jo melko erilaiselta paikalta.

Tulen viettämään osan ajasta täällä Babatissa, mutta ilmeisesti torstaina jatkan varsinaiseen kohteeseeni, parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Gendabi-nimiseen kylään, jossa sijaitsee suomalaisen Sinituotteen rakennuttama SINI Hargushay primary school. Menen sinne opettamaan vapaaehtoistyönä englantia skeä lapsille että opettajille ja samalla toivottavasti kehittämään kielen opetusta käytännöllisemmäksi.

Gendabi sijaitsee Luoteis-Tansaniassa, Hanag-vuoren juurella, keskellä Tanzanian köyhintä maaseutua. Gendabissa ei ole sähköjä, suihkuja, vesivessoja tai muitakaan ylellisyyksiä, joskin kolmen kilometrin päässä koululta on kyläkauppa, johon tulee sähköt. Kylän ympäristössä asuu n. 5000–10 000 ihmistä, jotka kuuluvat pääosin Barbaig- ja Iraq-heimoihin. Alue on ylänköä, joten ilmasto on armollisempi kuin esimerkiksi rannikolla, jossa yöt ovat usein yhtä kuumia kuin päivätkin. Päiväntasaajan tuntumassa, kuumimpaan vuodenaikaan ja vilvoittavien ylellisyyksien ulottumattomissa tulen varmasti olemaan kiitollinen noista viileistä öistä.

SINI-koulu on rakennettu suomalaisen Sinituotteen hyväntekeväisyysprojektina ilman välikäsiä. Projekti on vilpittömästi hatunnoston arvoinen, sillä toiminta on hyvin tarvelähtöistä, konkreettista ja tarkkaan seurattua. Koulun rakentamisella on ollut jo nyt valtava merkitys alueen lasten mahdollisuuteen käydä koulua sekä monilla koulumatkan lyhentymiseen jopa tunnilla, vaikka 10-vuotinen projekti ei ole vielä puolivälissäkään. Kouluun on hankittu myös opetustarvikkeita, sen yhteyteen rakennettu kaksi kalalammikkoa ja stipendien avulla rahoitetaan vuosittain parhaiden oppilaiden pääsy jatkamaan opiskelua sisäoppilaitoksena toimivaan Single schooliin Babatiin.

Koulussa aloittaa ensi viikolla alkavana lukuvuotena 350-400 oppilasta. Luokkakoot ovat Tansaniassa perinteisesti isoja, noin 40-80 oppilasta, ja näin myös SINI-koululla, mutta onneksi viimevuotisen seitsimän sijasta koululla työskentelee tänä vuonna yhdeksän opettajaa. Mr. Kahembe oli tyytyväinen, että luokat saadaan nyt pidettyä n. 45 oppilaan suuruisina, mikä on jo hyvä. Projektin tavoite on tarjota lopulta opiskelutilat 1000:lle oppilaalle. Tietoa koulusta ja projektin vaiheista Sinituotteen kotisivuilta.

SINI-koulu on ensisijainen kohteeni, mutta tarkoitus on käydä myös Babatissa opettamassa SINI-koulun stipendiaatteja Single schoolissa. Suunnitelma oli, että opettaisin perjantaisin Babatissa, jolloin voisin samalla viettää viikonloput hieman mukavammissa olosuhteissa ja päästä sekä kunnon suihkuun että nettiin. Babatiin on kuitenkin parin tunnin ajomatka, joka julkisilla kulkuneuvoilla kestää 3-4 tuntia ja kun vielä usein täpötäydet paikalliset bussit ovat luku sinänsä, niin nähtäväksi jää reissataanko tänne tosiaan joka viikko.

Lisäksi kävi ilmi, että paluumatkalla bussin vaihtoaikataulu Gadeshissa voi tehdä matkasta päivän mittasen. Sieltä Gendabiin ei kuitenkaan ole tietä myöten kuin 40 km, joten voisin kuulemma harkita taksia tai moottoripyöräkyytiä loppumatkalle. No uih, sepä se olisi soma näky, kun pieni Mirja istuu motskarin tarakalla, reppu selässä ja rytyytetään menemään sellaisia teitä, että Suomen rospuutot kalpenee kerrasta! Hekottelen täällä itsekseni ääneen mielikuvalle XD

Blogin päivitystiheyden perusteella voitte ehkä jatkossa päätellä jotain matkustamisen sujuvuudesta, mukvauuden kaipuusta ja tehdyistä ratkaisuista?