Muutamia kuvia reissun alkumetreiltä, vaikka kalliin kameran mukana kuljettamiseen liittyikin paikoin turvallisuusrajoitteita ja välillä maisemat ja asiat vilahtelivat ohi turhankin nopeasti.
Ihka ensimmäisen aamun valjettua ihka ensimmäinen näkymä Arushan reppumatkaajahotellin ikkunasta. Olin matkustanut koko edellisen yön ja päivän ilman yöunia, vain torkkuen matkalla muutamia tunteja, mutta heräsin kiltisti ennen seitsemää. Reissun aikana en ole vielä kertaakaan nukkunut yli kahdeksaan, se ei vain tunnu sopivan täkäläiseen rytmiin, edes viikonloppuisin.
Arushassa ostoksilla ensimmäisenä aamuna. Oikealla näkyvästä kaupasta ostin itselleni pyyhkeen, kun en viitsinyt Suomesta asti kuljettaa sellaista. Lisäksi hankin repun ja videokameran laturin. Intialaisten pitämässä elektroniikkakaupassa pystyin poikkeuksellisesti jopa maksamaan kortilla, mutta sitä varten minut vietiin suljettuun takahuoneeseen maksupäätteelle. Siellä laskettiin parhaillaan valtavia määriä rahaa kuin mafiaelokuvissa konsanaan, pahoittelivat vain että olivat tiellä ja jatkoivat laskemistaan.
 Heti Arushassa törmäsin julmaan lapsityövoiman käyttöön. |
Kiinalaisten insinöörien johdolla syntyvä Arushan ja Babatin välinen asfalttitie on jo suurimmaksi osaksi valmis, mutta välillä on vielä parikymmentä kilometriä vanhaa tietä. Mutta miksi ihmeessä rakentaa uutta kun tämä vanha on näin hyvässä kunnossa?
Kun vanha, röykkyinen tieosuus on ohi ja pääsemme mudasta uudelle upealle asfaltille, Sinikouluprojektin paikallinen vetäjä John Kahembe (Mr. Joas Kahemben poika) näyttää kuinka tuulilasi puhdistetaan täkäläisittäin: haetaan peräkontista pullollinen vettä, laitetaan pyyhkijät päälle ja sitten vain kaadetaan.
Babatin aurinkoista katunäkymää.
Minä ensimmäisinä päivinä kalpeana kuin syömäni maissista ja pavuista valmistettu makande, jota tarjoiltiin oppilaille Babatin Msingi koululla. Tämä on Sinituotteen kouluprojekin rinnalla toinen erinomainen kouluprojekti, pitäen sisällään myös maatalouden opettamista oppilaiden perheille. Tätä koulua tosin ei ole rakennettu alusta alkaen, vaan peruskorjattu.
Ensimmäinen kangani eli pukeutumiseen käytetty kirjava kangas saa viimeistelynsä pienessä babatilaisessa ompelimossa, tilaamani laukun ohella. Tai tässä tapauksessa oikeammin kyseessä on kitenge, joka on paikallisten silmissä ilmeisen eri asia kuin kanga. Kanga on halvempi ja siinä on aina tekstiä ja milloin presidentin kuva, kartta, naisten oikeuksien julistus tms. Kitenga taas on parempilaatuinen ja koristekuvioitu kukin, kuvioin, viivoin jne. Tai näin olen ainakin antanut itselleni kertoa, vaikka mitäpä tällainen vasta saapunut valkoinen msungu näistä vielä ymmärtäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti