maanantai 10. tammikuuta 2011

Makutestissä heinäsirkat

Isäntäni Joas antoi minulle ystävällisesti heinäsirkkoja iltapalaksi, sanoi että sinun on pakko maistaa näitä, nämä ovat niin hyviä. Kuin vakuuttaakseen minut asiasta hän kertoi, että hänen menestyksensä ja luottamuksensa yhteistyökumppaneiden silmissä perustuu siihen, ettei hän monista täkäläisistä poiketen ole eläissään varastanut mitään keneltäkään tai mistään, mutta heinäsirkat tekevät yhden ainoan poikkeuksen tästä säännöstä. Kun hän oli pieni ja keittiössä oli näitä heinäsirkkoja savustumassa, hän ei voinut vastustaa kiusausta vaan otti aina ohikulkiessaan kourallisen. Nuhteita tuli, mutta kun ne ovat niin vastustamattomia...

Käsittääkseni sirkkoja ei ole täällä kovin yleisesti tarjolla, vaan niiden hankkimiseen joutuu näkemään hieman vaivaa. Näin ainakin olin ymmärtävinäni. Tilaisuus oli siis erityinen ja lupasin maistaa, vaikka ennakkoon ajatus hampaissa rasahtelevista hyönteisen osista tuntui puistattavalta. Toivoin salaa, etten koskaan olisi nähnyt yhtään Pelkokerrointa tai Madventuresia...

Joas kaivoi heinäsirkkoja pussista ja sanoi että älä katso niitä, syöt vaan. Heinäirkat eivät kuitenkaan näyttäneet niin pahoilta kuin pelkäsin, vaan olivat mukavan epäsirkkamaisen näköisiä oranssinruskeita pötkylöitä. Silmät ja muut ikävät yksityiskohdat näki vain jos katsoi läheltä. Yritin ottaa varovasti yhden, mutta Joas sanoi että ei, ei, ei, kun niitä täytyy ottaa kourallinen, muuten ei saa makua kunnolla esiin. Uh, tämä alkoi olla liikaa. Mutta ei kun rohkeasti koura alle ja sirkkoja kehiin.


Sitten vain kourallinen heinäsirkkoja suuhun ja rohkeat ensipuraisut. Yllätys oli positiivinen! Sirkat maistuivat lähinnä rasvassa paistetuilta "snäkseiltä" ja suuhun tulee pureskelun lopuksi hyvä, hieman mausteinen jälkimaku, joka jää lähes pois, jos niitä syö yksittäin. Ja mikä tärkeintä: ne eivät rouskuneet ikävästi eikä jalanpaloja jäänyt hampaankoloon. 

Olen kohta popsinut lautasellisen sirkkoja tässä kirjoittaessani enkä pidä aivan mahdottomana, että näihin saattaisi jopa jäädä koukkuun, jos niitä useammin söisi. Testiryhmä suosittelee!

5 kommenttia:

  1. Pitäisikö sulle alkaa kasvatella noita valmiiksi, voisitte sitten rottien kanssa yhdessä herkutella? :D

    T. Suvi

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli niiiiin sama mieleen kuin Suville, että siinähän olisi yhteisiä herkkuja sulle ja rotille! :) Kai pyysit reseptin?

    Tätä blogia on kyllä ilo lukea, kun kerronta on näin eläväistä ja sujuvaa - joka jaksossa! Keep up the good work!

    Satu

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, pitäsköhän kaverilta käydä ostamassa ja harrastaa niiden paahtamista?? Veikkaan et saisin ihan ite syödä niitä ja rottelot sylkis pois ne....

    Terhi

    VastaaPoista
  4. Hei,
    Onpa mielenkiintoista luettavaa! Todella hyvä idea tämä blogi ja lisäksi olet todella hyvä kirjoittamaan. Sain blogiosoitteen Johannalta. Mahtavaa, etta nyt olet siellä! Onnea kaikkeen.
    -sonja

    VastaaPoista
  5. Uuh, kovaa kamaa! Mutta saletisti ravinto- yms. arvoiltaan parempaa popsottavaa kuin täkäläiset sipsit. Ja mitä kukaan muiden herkkuja on arvostelemaan - eiköhän sitä syödä kummallisempaakin evästä, jos vähän miettii. Syntymättömät kalatkin ovat suurta herkkua sipulin ja smetanan kera!

    VastaaPoista