Minua ärsyttää, että Afrikasta kerrotaan aina vain huonoja uutisia kuten nälänhätää, sotia ja diktaattoreiden nousuja ja tuhoja, vaikka maanosassa tapahtuu paljon hyvää uutisoimisen arvoista. Siksi minua harmittaa kirjoitaa aiheesta, josta nyt kirjoitan, mutta aihe riipaisee, joten tunnen tarvetta jakaa kanssanne huonoja uutisia Tansaniasta: viikko sitten taas yksi albiino joutui hyökkäyksen uhriksi ja silvotuksi. Albiinopoika Mwigulu Magessa oli kävelemässä lauantaina neljän koulukaverinsa kanssa, kun miehet hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja häneltä hakattiin käsi irti hänen ystäviensä nähden. Mwigulu on vain 7-vuotias. Nyt hän on toipumassa sairaalassa.
Vain muutamaa päivää aiemmin eräältä albiinoäidiltä oli hakattu käsi irti machete-veitsellä. Viisi miestä pidätettiin, kun mädäntyvä käsi löytyi piilotettuna pellolta. Ja vain kuukautta aiemmin Taboran alueella kuoli albiinolapsi, kun häneltä oli katkaistu koko käsivarsi samanlaisella veitsellä. Ja nämä ovat vain muutamat viimeisimmät tapaukset pitkässä albiino-silpomisten ja -murhien sarjassa. Vuoden 2006 jälkeen niitä arvioidaan tapahtuneen ainakin 100. Ja kaikki vain siksi, että laajalle levinneen uskomuksen mukaan albiinojen ruumiinosilla on onnea ja vaurautta tuottavia taikavoimia, joten noitatohtorit tekevät niistä muti-taikakaluja ja taikajuomia.
Koska Tansaniassa on poikkeuksellisen paljon albiinoja, jopa 150 000, näitä ruumiinosia viedään myös naapurimaihin, sillä niiden arvo voi olla tuhansia dollareita. Tällaisen edessä ei voi kuin tuntea voimatonta epäuskoa, ahdistusta ja vihaa. Ja kuin tässä ei olisi jo riittävästi; albiinotyttöjä raiskataan, koska sen uskotaan parantavan AIDSin. Raiskaajalla on siis aina HIV. Eikä ole kauaa siitä, kun etenkin punasilmäisiä albiinonaisia tapettiin noitina ja koska he tuovat ”huonoa onnea”. Toivatpa albiinot siis muassaan ihmisten mielestä hyvää tai huonoa onnea, heille pigmentin puute tuntuu tuovan vain huonoa onnea.
Vuonna 2009 pääministeri julisti sodan albiinojen metsästäjiä vastaan, mutten tiedä onko tämä tuottanut todellista tulosta vai ei. Joka tapauksessa saman vuoden syyskuussa maassa annettiin vihdoin ensimmäinen tuomio albiinomurhasta. Kolme miestä kantoi 14-vuotiaan pojan kotoaan myöhään illalla, minkä jälkeen he murhasivat ja paloittelivat hänet. He saivat hirttotuomion. Ennen kaikkea olisi tärkeää, että itse noitatohtorit pantaisiin vastuuseen, sillä vaikkevät he tee murhia, he ovat kaiken syy ja alkuunpaneva voima ja tämän brutaalin kaupankäynnin suurin hyötyjä. He voisivat aivan hyvin pidellä veistä itse.
Tunnen voimattomuutta ja vihaa tällaisen mielettömyyden edessä, mutta myös jonkinlaista epäuskoa. Tiedän olevani kehitysmaassa, jossa monet ihmiset ovat köyhiä, epätoivoisia, tietämättömiä ja taikauskoisia, mutta silti minun silmissäni tällä maalla on kauiit ja toiveikkaat kasvot. On vaikea pakottaa itsensä ajattelemaan, että jossain lähellä, hyvinkin lähellä, elää tällainen taikauskon, pelon ja piittaamattomuuden luoma pimeys, jossa ihmiselämän arvo on mitätön. Silti tiedän, että myös se on totuus tästä maasta. Aivan kuten häikäilemätön korruptio, salametsästys tai vammaisten kurjat oltavat ja hyväksikäyttö.
Tässä maassa on paljon kaunista ja hyvää; ahkeruutta, unelmia, hyvää tahtoa ja toisista ihmisistä huolehtimista. Mutta myös ne toisenlaiset tarinat ovat totta, osa tämän maan arpista pintaa. Kaikilla kolikoilla on aina kaksi puolta: myös minun Suomellani on kahdenlaiset kasvot, minulla itsellänikin on, niin meillä jokaisella. Mutta silti: koskaan en tahdo tulla niin rumaksi enkä päästää taistelutta maailmaa ympärilläni niin rumaksi, että typeryys, piittaamattomuus ja julmuus eivät enää hetkauttaisi. Sellaisen rumuuden edessä ei pidä alistua. Sellaisesta rumuudesta täytyy puhua ja kirjoittaa, tulla tietoiseksi – silloinkin kun ei tahtoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti