Assistentti. Aivan ensimmäiseksi todettakoon, että proejtkille on löytynyt sopiva assistentti, herra Haule, mistä olemme hyvin iloisia. Paikallinen projektipäällikkö John on vastikään aloittanut oman rakennusalan yrityksen pyörittämisen eikä hänellä ole enää yhtä paljon aikaa projektin ruohonuuritason asioille, joten täällä ollessamme tarkoitus on koulia Haulesta hänelle hyvä apuri.
Aita. Koulun alue on vastikään laajentunut merkittävästi ja siihen kuuluu nyt aiemman maa-alueen lisäksi noin viiden hehtaarin pelto. Koulun pihalla on myös paljon istutuksia, vielä vauvaikäisiä hedelmäpuita ja toivottavasti lähitulevaisuudessa myös puutarha, joten haluamme pitää jatkossa laiduntavan karjan pois koulun pihalta. Tätä varten suunnittelimme aidan rakentamista, mutta nopeasti kävi ilmeiseksi, että (tietenkin!) ainoa järkevä tapa toteuttamiseen on istuttaa aita. Kyläläisiltä on pyydetty tarjouksia kasvien toimittamisesta ja työstä perjantaihin 8.2. mennessä.
Vesi. Koululle tulee Hanang-vuorelta kanadalaiselle suurtilalle kulkevasta vesijohdosta erotettu oma vesijohtohaara. Veden paineessa on kuitenkin välillä ongelmia ja kuivana aikana vesi ei tahdo riittää koulun tarpeisiin. Suunnitelmissa on nyt rakentaa tankki (tai kaksi?), joka täyttyy yön aikana ja takaa riittävän veden päivällä sekä lisäksi avoallas, josta lasten on helppo nostaa kasteluvettä ämpäreillä. Sadeveden keräämistä varten taloihin on tulossa rännit, mutta ongelma on sadekaudella tulevan valtavan vesimäärän säilöminen kuivalle kaudelle. Luultavasti ainoa Harghushayssa toimiva tapa on suuri avoallas, sillä maanalainen säiliö vaatisi pumpun = sähköä jota meillä ei ole. Vesiasioissa hiomme kuitenkin vielä suunnitelmia ennen niiden täytäntöönpanoa, katsomme kannattaisiko muutamat putket vetää eri tavoin rakennusten välillä paineen parantamiseksi ja aivan ensisijaisesti yritämme saada korjattua pahan vuodon, joka on jo pitkään valittanut vettä hukkaan suuret määrät.
Kalalammikot. Vaikuttaisi siltä, että kalalammikoita yritetään nyt hoitaa paremmin kuin viimeksi, muttei olla vielä saatu tarkkaa käsitystä niiden kalatilanteesta, sillä kalaa on nostettu viimeksi lokakuussa. Kalat kuitenkin ruokitaan päivittäin, lammikoiden vettä vaihdetaan aika ajoin ja juoksevaa vettä johdetaan altaisiin letkulla, mutta putki on huono eikä yksi riitä neljälle altaalle. Mutta kunhan saamme maatalouden koulutuskeskuksesta asiantuntijan paikalle puutarha-asioissa, hän toivottavasti osaa myös kertoa meille tehdäänkö koululla asiat oikein vai pitäisikö jotain muutaa.
Puutarha. Tavoiteena on perustaa koululle kunnollinen puutarha ja ehkä samalla näyttää kyläläisille mallia siitä, että muutakin kannattaa kasvattaa kuin vain maissia ja papuja. Ensisijainen ajatus oli monipuolistaa lasten kouluruokailua, mutta tässä vaiheessa se tuntuu kyllä määrällisesti melko haasteelliselta eli saattaisi olla parempi pitkällä tähtäimellä, että puutarhan tuotteita myytäisiin ja sillä saataisiin ostettua esim. ruokaöljyä? Mutta katsotaan mitä voimme tehdä. Ja kuten aiemmin mainitsin, tarkoitus on pyytää apua aloitusvaiheeseen maatalousalan koulutuskeskukselta ja kouluttaa mahdollisesti koulumme kokit tähän tehtävään.
Rakennusten korjaukset. Olemme tarkistaneet koulurakennukset päällisin puolin ja saaneet opettajien asuntojen osalta karkean arvion erilaisita korjaustarpeista ja niitä näyttää olevan paljon, etenkin rikkinäisiä ovia/saranoita, irronneita ikkunavetimiä ja rikkinäisiä ikkunoita. Lisäksi on reikiä katossa, pari isompaa halkeamaa, murtuneita ovenpieliä ja luokkahuoneiden seinistä irronneita laasteja/maaleja. Yleisvaikutelma ei ole ollenkaan niin paha kuin lista ehkä antaa ymmärtää eli koulu kyllä näyttää yhä viihtyisältä ja asialliselta, mutta isompi kunnostusrupeama olisi suunnitteilla. Yksi ongelma on ollut se, että metallisia ovia ei voi nostaa paikoiltaan vaan ne pitää rikkoa irti kehyksineen päivineen ja muurata sitten takaisin (kuinka käsittämättömän typerä systeemi!) tai ne olisi pitänyt hitsata paikan päällä sähkön kanssa, jota meillä ei ole. Joten nyt sitten selvitellään mahdollisuutta tuoda paikalle agregaatti, jotta saataisiin koko savotta kerralla kuntoon.
Ruokaohjelma. Koululle on valmistunut viime vuoden puolella keittiö ja ruokasali ja niiden myötä käynnistyi kouluruokaohjelma. Tarve lähti siitä, että lasten koulupäivä voi kestää jopa seitsemästä puoli viiteen eivätkä he aiemmin syöneet mitään koulupäivän aikana. Lisäksi koulumatkat ovat usein pitkiä eivätkä kaikki lapset saa kotonakaan ravitsevaa aamiaista – ehkä vain teetä – joten oli kohtuutonta odottaa heidän jaksavan keskittyä tunneilla. Ohelman toimintaperiaate on suunnilleen se, että vanhemmat lahjoitavat varsinaisen ruoan eli maissin ja pavut ja Sinituote maksaa mm. ruokaöljyn, sipulit ja keittäjien palkat. On tärkeää saada vanhemmat oivaltamaan, että on heidän tehtävänsä ruokkia omat lapsensa, joten vain ne lapset syövät joiden vanhemmat ovat tuoneet maissia ja papuja. Ensimmäisen keräyskierroksen jälkeen noin puolet oppilaista osallistuu kouluruokailuun, mutta ensi syksynä määrä toivottavasti nousee. Jatkossa on tarkoitus myös arvioida sitä, onko joukossa perheitä, joille ruoan toimittaminen on sysytä tai toisesta mahdotonta ja voidaanko näiden perheiden osalta tehdä muita järjestelyjä.
Me olemme jo onnistuneet perehtymään melko hyvin keittiön toimintaan, ruoan valmistukseen, maissin keräämisen, käsittelyn, kuljettamisen ja säilyttämisen haasteisiin ynnä muihin yksityiskohtiin. Keittäjien kanssa käydyn erinomaisen keskustelun pohjalta kävi ilmi, että keittiön varustelu on jäänyt sen avaamisesta huolimatta pahasti kesken, joten olemme nyt hankkineet hieman perustarpeistoa kuten kauhoja, tarjoiluastiat, pesuainetta ja kirveen puiden pilkkomiseen. Tähän saakka ruokaa on kauhottu suuresta kuumasta kattilasta vähemmän turvallisesti metallilautasella ja tarjoiltu maaliämpäreistä. Myös maissin säilytykseen meidän täytyy jatkossa miettiä parempia menetelmiä, sillä nykyisessä säkkisäilytyksessä joudutaan käyttämään tuholaismyrkkyjä, joka etenkään usein käytettynä ei ole varsinaisesti mitään terveystavaraa.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenki suunnattoman iloinen siitä, että ruokaohjelma toimii ja jo puolet vanhemmista on saatu ymmärtämään lounaan merkitys lasten jaksamiselle. Olen suorastaan tohkeissani tästä konkreettisesta muutoksesta!
Projektin edistäminen on tähän mennessä vaatinut erityisesti jalkautumista, keskusteluja ja suunnittelua. Tässä meille projektivapaaehtoisille löytynyt työpöytäkin on jalkautunut.
Loppulausahdus. Monta muutakin asiaa on jo ehditty tutkailla, selvitellä, keskustella, pohtia, ideoida ja osin toteuttaakin, mutta eiköhän tässä tullut ensihätään isoimmat jutut, jotka nyt ovat työn alla. Joten me jatketaan vielä hommia täällä; pitäkää te peukkuja että asiat myös nytkähtelisivät eteenpäin, vaikka rivakkuus ei olekaan se tansanialaisen kulttuurin vahvin puoli. Mies on esim. käynyt nyt kuusi kertaa ”revenue officessa” (ja siinä sivussa aika monessa muussakin paikassa) saadakseen paikallisen ajoluvan, minkä pitäisi ola lähinnä pieni muodollisuus kansainvälisen ajokortin omaavalle henkilölle, mutta milloin minkäkin syyn takia asia vain venyy ja vanuu. Vaan palataan siihen sitten joskus, jos moinen lappu lopulta satuttaisiin saamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti