Kuulin viime viikolla mielenkiintoisen väitteen, että alue jolla nyt olemme, olisi yksi maailman tuulisimpia. En tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta kun tässä samalla kuuntelen taas kerran ulkona vellovia puhureita, banaanipuiden kiivasta kahinaa ja metalliovien pauketta pieliään vasten, väite tuntuu hyvinkin järkeenkäyvältä. Harghushayssa tuulee, aina ja paljon. Täällä näkee usein tuulen maasta nostattamia hiekkapyörteitä, pyykkipäivän jälkeisenä aamuna vaatteita saa keräillä pitkin pihaa jos niitä ei kiinnitä narulle huolella ja luokissa odottaa korjaamistaan iso liuta puuskien rikki paukuttamia ikkunoita.
Alkujaan keskustelu tuulesta liittyi Tansanian energiantuotantoon, joka on ollut täysin riippuvainen vesivoimasta, mutta jossa puhaltavat nyt aivan uudet tuulet valtavan maakaasulöydön ansiosta, jonka odotetaan mullistavan koko maan tulevaisuuden. Näin voi oikeasti käydä tai sitten voitot valuvat vääriin taskuihin, mutta aiheeseen kannattaa ehkä palata. Myös tuulvoima tuntuu olevan hienoisessa myötätuulessa?
Myös oma projektimme on tällä viikolla ollut siinä määrin myötätuulessa, että uskaltaa jo sanoa, että ainakin jotain on saatu oikeasti aikaankin. Mm. iso vuoto koulun vesijohdossa on nyt korjattu ja lisäkorjaustarpeet kartoitettu. Koulun sähköttömyyttä helpottamaan hankittu aurinkopaneli on viritetty testikäyttöön ja niillä sähköillä tässä nytkin kirjoittelen eli homma pelaa! Opettajien kanssa oli hyvä kokous erilaisista koulun kehittämiseen liittyvistä asioista ja ensi viikolle on saatu sovittua pari tärkeää kokousta kyläläisten kanssa. Koulun keittiön varustetaso on nyt saatu asianmukaiseksi, enää keittäjien työasut puuttuvat. Ja viikonloppuna eräs oma-aloitteinen opettaja aloitaa liitutaulujen maalaamisen, vaikkei ehditty edes kysyä että haluaisiko joku tämän lisähomman hoitaakseen.
Putkityöt täydessä käynnissä.
Lähipiirissämme on sen sijaan ollut vastatuulta, sillä lapsenvahti-kotiapulaisemme sairastui Babatissa ollessamme malariaan ja oli poissa töistä pari päivää. Hän vaikutti jo olevan kunnossa, mutta kun saavuimme takaisin Harghushayhin hän olikin taas tosi kipeä, ja lähetimme hänet samalla kyydillä takaisin hoidattamaan itsensä kuntoon. Emme edes tiedä oliko kyse yhä malariasta tai sitä, mikä on tämänhetkinen tilanne, sillä tekstiviesteihimme ei ole tullut mitään vastausta. Täytyy vain toivoa parasta.
Vaikka lastenhoitaja-kotiapulaisen olemassaolo tuntuu ehkä ylellisyydeltä enemmän kuin välttämättömyydeltä, huushollin hoito, ruoanlaitto, siivous ja pyykkäys on näissä oloissa täyspäiväistä työtä. Pelkästään jo niinkin yksinkertainen asia kuin lämmin vesi – veden laskeminen ämpäreihin, kantaminen pesuhuoneesta keittiöön ja lämmittäminen hiilikeittimellä – vie paljon aikaa. Etenkin ennen aamukahvia tuollainen tuntuu aivan kohtuuttomalta! Olen syvästi kiitollinen että meillä on myös kaasukeitin, sillä sen ansiosta selvisin itsekseni suht kunnialla kaikista päivän askareista. Mutta mitään muuta ei sitten ehtinytkään, ja koska kuumat keittimet ja konttaava lapsi eivät mahdu samaan keittiökoppiin, jossa kaikki tapahtuu lattiatasossa, oli myös mies täystyöllistetty lapsenvahtina. Eli varsinaisesta työnteosta ei tullut mitään.
Näin meidän keittiössä syntyy täkäläisille tosi eksoottinen suomalainen lihakeitto, tosin tansanialaisilla keittobanaaneilla höystettynä. Helpointa mitä keksin, kun edellisenä päivänä ostettu liha oli saatava laitettua.
Onneksi saatiin melko nopeasti palkattua apulaisen sijaiseksi SINI-koulun rehtorin tytär, joka odotti kotona toisen asteen tuloksiaan ja niiden myötä tietoa jatko-opintopaikastaan. Hän haluaa lääkäriksi. Hänen ensimmäinen työpäivänsä meillä oli pitkä ja työntäyteinen aamusta iltamyöhään. Kun pahoittelimme työpäivän venymistä ja totesimme että hänen täytyy olla tosi väsynyt, hän sanoi ettei ole erityisemmin – tämä oli ihan normipäivä, samat hommat kuin kotonakin. Vaikka itse juuri sanoin, että kotitalouden pyörittäminen täällä on täyspäiväistä hommaa, en silti aina käsitä tai muista sitä työn ja vaivan määrää, mikä pikkuasioiden tekemiseen sisältyy ilman vaikkapa sähköhellaa, imuria, sähkövaloja, kuumaa hanavettä, viemäriä, jääkaappia ja lähikauppaa. Tämä oli taas hyvä muistutus.
Tänään juteltiin illallisella mm. koulutuksesta ja täällä yleisestä lasten fyysisestä kurittamisesta kouluissa. Saimme todeta että tällä nuorella naisella, joka on sellaisella vähäeleisen vaatimattomalla tavalla uuttera ja vilpittömän iloinen tilapäisestä kotiapulaisen pestistään, on hyviä mielipiteitä. Minä todella toivon, että tytöstä tulee lääkäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti