Eilen käytiin Singe Secondary Schoolissa tapaamassa SINI-stipediaatteja ja heidän opettajiaan. Halusimme jututtaa opiskelijoita siitä, miten he kokevat oppilaitoksen ja opiskelun, ja kuinka hyvin heidän ennakko-odotuksensa ovat täyttyneet. Taka-ajatuksena oli saada ideoita siihen, kuinka voisimme valmistella tulevia stipendiaatteja paremmin heidän opintoihinsa sisäoppilaitoksessa. Täällä vaatii melkoisesti rohkaisua saada opiskelijat puhumaan näkemyksistään ja ajatuksistaan ääneen, sillä aikuisten auktoriteetti on kovin suuri, mutta pienellä maanittelulla saimme lopulta varsin hyvänkin keskustelun aikaiseksi. Opettajia onneksi tarvitsi maanitella vähemmän tai ei ollenkaan; siitä tapaamisest syntyi hyvä keskustelu ihan itsestään.
Kun nämä puoliviralliset osuudet oli hoidettu, oli aika siirtyä päivän vapaamuotoiseen teemaan: oli jokaviikkoinen sports day. Mies kokeneena lentopalloilijana osallistui mielihyvin lentopallomatsiin opettajat vastaan oppilaat -hengessä. Vaikka Singen jalkapallojoukkue on alueella lyömätön, lentopallossa taso ei ole aivan yhtä kova, mutta kyllä siitä ihan tolkun peli syntyi ja hauskaa oli. Ja koristakin piti käydä kokeilemassa. Minä tyydyin istumaan kentän laidalla, ottamaan kuvia ja toteamaan, että kaiken kaikkiaan pelit olivat selkeästi sukupuolijakautuneita ainakin tänään: jalkapalloa, lentopalloa ja koripalloa pelasivat vain pojat, etäisesti koripalloa muistuttavaa netballia vain tytöt. En ole varma, minkä verran tuosta viitsisin harmistua, mutta jos rehellisiä ollaan, niin vähän kuitenkin. Pakko kai tunnustaa, että minua yhä harmittaa ne ala-asteen liikuntatunnit, kun pojat sai pelata jalista, mutta tyttöjen piti ojennella nilkkojaan voimistelutunnilla.
Lentopallon tiimellyksessä.
Kävin tänään myös noutamassa reissun ensimmäiset teetetyt vaatteet. Suomessahan keskivertokansalainen ei teetä mittatilausvaatteita ompelijalla, koska työ on kallista ja samaan aikaan kaupat notkuvat pullollaan halpaa tuontitavaraa. Mutta toisin on täällä: suomalaisen mittapuun mukaan vaatteiden teettäminen on käsittämättömän halpaa ja paikallisenkin mittapuun mukaan kohtuuhintaista. Tosin tänään jakkua hakiessani törmäsin täällä pitkään asuneeseen amerikkalaiseen, joka totesi lakonisesti, että käytettyjen vaatteiden kauppa syö alaa koko ajan enemmän. Ja kieltämättä näky on tuttu: monessa kojussa ja kadunkulmassa myydään röykkiöittäin käytettyjä kenkiä ja vaatteita, kaiketi niitä eurooppalaisten hyvää hyvyyttään lahjoittamia? Toivon hartaasti ettei suuntaus olisi räätäleille ja vaattureille kohtalokas.
Minä nyt joka tapauksessa omalta osaltani kannatin ammattikuntaa ja tilasin yhdestä paikasta afrikkalaistyylisen puseron ja hameen, toisesta jakun ja kolmannesta kevyen kesämekon. Halusin kokeille eri tekijöitä, sillä paikalliset vaatturit ovat itseopppineita ja tottuneet tekemään lähinnä paikallisia vaatteita eikä mitään kaavoja käytetä, vaan vaatteen suunnittelu tapahtuu karkeasti hahmotellen johonkin vihkonkulmaan, joten lopputulos on aina vähän arvoitus. Jos vaatteen tai vaatekerran teettäminen maksaa työn osalta jotain 5 ja 15 euron väliltä ja kankaat ehkä saman verran, niin olen kuitenkin valmis kokeilemaan onneani.
Hamettani viimeistellään.
Nyt on haettuna kaksi vaatetta kolmesta ja onni oli ilmeisesti myötä kun pienten muutosten jälkeen sain suunnilleen mitä tilasinkin. En ihan, mutta riittävän lähelle. On kuitenkin merkillepantavaa, että vaikka omat vaatteeni olivat ihan hyviä, jostain syystä miehen aiemmin teettämä kauluspaita oli heti kättelyssä täydellinen. Olisikohan mahdollista, että naisasiakkaan kurveille ja toiveille olisi jotenkin hankalampi olla mieliksi? Äh, nilkat koukkuun, siskot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti