Uskomatonta mutta totta; miehellä on nyt tansanialainen ajokortti! Hänellä oli jo valmiiksi kansainvälinen ajokortti, joten täkäläisen kortin saamisen piti olla vain pieni muodollisuus vaikeuksien välttämiseksi. Mutta olemme nyt oppineet, että jos haluat välttää vaivaa ja vaikeutta, älä yritä saada tansanialaista ajokorttia.
16.1.2013
Mies lähti kysymään poliisiasemalta miten tulee toimia ajokortin saamiseksi. Poliisiasemalta mies ohjattiin hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan lupatoimistoon, revenue officeen. Siellä hänelle kerrottiin, että täytyy täyttää hakemus, jota varten pitää olla kopio passista ja nykyisistä ajokorteista. Vaikka lupatoimistossa oli kopiokoneita, kopioita ei millään voinut ottaa siellä. Kopioita varten mies lähti siis takaisin kaupunkiin, mistä hän kopiot kourassaan palasi taas takaisin lupatoimistoon, jossa täytti hakemuksen. Ajokorttia varten mies valokuvattiin lupatoimistossa ja häneltä otettiin sormenjäljet. Asia näytti jo hetken hyvältä, mutta tässä vaiheessa kävi ilmi, ettei toimiston tietotekniikka toiminut eli tietoja ei saatu siirrettyä järjestelmään. Koska miehen piti samana päivänä lähteä ajamaan Gendabiin, hänelle annettiin mukaan täytetty hakemuslomake todisteeksi käynnissä olevasta prosessista siltä varalta että poliisit pysäyttäisivät. Ja hänen käskettiin tulla uudestaan toimistoon toisen kerran.
18.1.2013
Palattuamme Gendabista takaisin Babatiin mies lähti uudestaan lupatoimistoon hakemaan ajokorttia. Kävi ilmi, että edellisen kerran valokuvat ja sormenjäljet olivat epäonnistuneet ja ne jouduttiin ottamaan uudestaan. Miehelle ilmoitettiin että kortti maksaa 40 000 shillinkiä (n. 20 €) mutta hänen pitäisi ensin mennä poliisiasemalle rekisteröitymään ajokortin hakijaksi, jolloin poliisit samalla varmistavat ettei hakijalla ole mitään synkkiä rikkeitä tilillään. Mies teki työtä käskettyä, rekisteröityi (todistetusti kunnon kansalainen siis?) ja palasi taas lupatoimistoon maksaakseen ja noutaakseen korttinsa. Lupatoimiston koneelta ei kuitenkaan löytynyt tietoa rekisteröitymisestä eli sitä ei oltu vielä viety järjestelmään. Ohje oli, että tule myöhemmin uudestaan.
30.1.2013
Paluu lupatoimistoon. Mies tiedusteli onko poliisilaitokselta tullut tieto rekisteröitymisestä, jotta hän voisi saada ajokorttinsa. Ilmoitus oli tullut ja mies ehti jo hetken kuvitella, että asia oli sillä selvä. Mutta kun hän kaivoi kuvetta maksaakseen, hänelle sanottiin ettei ajokorttia suinkaan tänne makseta vaan postitoimistoon, joka on kaupungissa. Tälle päivälle tosin oli jo myöhäistä.
31.1.2013
Seuraavana päivänä mies meni lupatoimistosta saamansa maksukuitin kanssa postiin, jonka tiesi vielä olevan auki. Siellä hänelle kuitenkin ilmoitettiin, että maksujen vastaanotto kyseiselle päivälle oli päättynyt klo 15.30 ja nyt kello oli 15.45. Posti oli auki, asiakkaita yhä runsaasti ja kyseinen virkailijakin paikalla, mutta tätä maksua ei vain voinut enää maksaa. Häntä kehotettiin tulemaan uudestaan joku toinen päivä.
1.2.2013
Mies meni kaikelta varalta postiin jo heti aamusta, jottei mikään voisi mennä pieleen. Maksu hoitui ja hän sai suorituksesta kuitin, jonka kanssa hän toiveikkaasti suunnisti jälleen kaupungin ulkopuolelle lupatoimistoon, josta kuvitteli vihdoin saavansa ajokortin. Hän esitti luukulla maksukuitin, mutta siitä huolimatta tyly tuomio oli, että maksun jälkeen täytyy odottaa 24 tuntia, jotta maksu näkyy järjestelmässä ja vasta sen jälkeen voi saada kortin. Koska oli perjantai, asia siirtyi taas kolmella päivällä eteenpäin.
4.2.2013
Mies on jälleen lupatoimiston luukulla, taas kerran toiveikkaana. Mutta asia ei toki ollut niin yksinkertainen eli maksua ei vieläkään näkynyt eikä kuitista ollut edelleenkään mitään iloa. Virkailija lupasi selvittää asiaa ja käski tulla seuraavana päivänä uudestaan. Tässä vaiheessa prosessi alkoi saada tragikoomisia piirteitä, ei enää oikein tiennyt naurattiko vai ketuttiko enemmän.
5.2.2013
Taas kerran lupatoimiston luukulla, tietämättä mitä tällä kertaa mahtaisi olla odotettavissa. Ja yllätys yllätys: kaikki oli kunnossa, maksu näkyi ja yhteydet pelasivat, ja niin miehelle lyötiin käteen tansanialainen ajokortti, joka on voimassa seuraavat kolme vuotta! Tämä seitsemäs tapaaminen saman virkailijan luona sai aikaan sen, että hän tässä vaiheessa esitti pahoittelunsa asian venymisestä. Syyn siitä tosin saivat huonot tietoliikenneyhteydet, mutta järjestelmästä johtuva ihmisten juoksuttaminen (tai tässä tapauksessa mopotaksilla eli tuktukilla/bajajilla ajeluttaminen) paikasta toiseen ei tuntunut virkamiehen mielestä olevan erityinen ongelma. Ja miksipä olisi; virkamiesten työllistäminen on tärkeä asia. Ja onpahan mieskin nyt yhden uuden ajokortin lisäksi myös yhtä uutta kokemusta rikkaampi – olkoonkin että prosessin joissakin vaiheissa kärsivällisyys ja ymmärrys olivat koetuksella. Vaan kestivätpä kuitenkin. Byrokratia koettelee vaan ei hylkää.
Mies lupatoimiston rappusilla upouuden ja vaivalla hankitun ajokorttinsa kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti