Tansaniassa Jumala on läsnä kaikkialla ja joka päivä. Jumala, rukoileminen, kirkossa käynti ja milloin missäkin rautakaupassa soiva rytmikäs gospel ovat kristityille tansanialaisille jokapäiväisiä ja itsestäänselviä asioita. Jos joku sairastuu, hänen puolestaan luonnollisestikin rukoillaan, ja koska monet käyvät kirkossa joka sunnuntai, jumalanpalveluksia pitää olla päivän aikana useita, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.
Jumala on niin vahvasti läsnä arkipäivässä, että myös iso osa bussien tuulilaseista ja naisten kangoista (perinteinen kuvioitu kangas, jota käytetään mm. vaatteena ja kantoliinana ja jossa on aina painettuna muutaman sanan lause) on koristettu Jumalaa ylistävillä tai hänen varjelukseensa luottavilla lausahduksilla.
Meidän Harghushaysta Babatiin kulkevalla reitillämme on melkein koko täälläoloaikamme seissyt kuorma-auto aivan keskellä tietä. Se on rikkoontunut ja jätetty niille sijoilleen odottamaan korjaamista, kiilat pyörien takana. Minusta on sinänsä ihan hienoa, jos ihmiset saavat uskonnosta rikkautta, iloa ja toivoa elämäänsä, mutta joskus mietin epäilevätkö nuo samat ihmiset koskaan herransa huumorintajua?
Jos olisin edellä mainitun auton omistaja ja harras kristitty, pitäisin herrani lähettämää viestiä henkilökohtaisena kettuiluna. Koska auto ei kuitenkaan ole minun enkä ole Jumalaa pelkäävä ihminen, voin vapaasti nauraa hekottaa kun Hän kertoo minulle vitsin.
"Gift from God." Antoi sitten autorikon! Ja samaan aikaan toisen lahja on saada nauraa sille kuin hyvällekin vitsille? Joku voisi tässä kohden kysyä, että onko tämä nyt vitsi vai onko Jumala ihan tosissaan? Vaan jos se alkuperäinen lahja tosiaan oli itse auto - kuten teksti yrittänee viitata - niin onpahan kiittämätöntä nostaa kädet pystyyn ja hyljätä Jumalan suopeuden ilmentymä keskelle ei-mitään! Se on yhtä kiittämätöntä kuin olisi olla nauramatta, kun Jumala kertoo vitsin, vaikka kuinka epäilyttäisi liekö tuo sopivaa. Pois se minusta. Nauroin. Oli pakko ottaa kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti