Olemme nyt viettäneet viikon SINI Harghushayn koululla ja päässeet vihdoin kunnolla käsiksi projektiin. Harghushay on Hanang-vuoren kupeessa sijaitsevan Gendabi-kylän sivukylä ja ilmasto siellä on korkean sijainnin vuoksi tansanialaisittain melko kohtuullinen tähän aikaan vuodesta. Nyt pitäisi olla sadekausi meneillään, mutta enimmäkseen on ollut vielä melko kuivaa, muutamaa kunnon sadepäivää lukuun ottamatta. Ihmiset kuitenkin toivovat sateita hartaasti, sillä kahtena edellisenä vuotena sato on jäänyt kuivuuden takia heikoksi ja monen perheen tilanne alkaa olla tukala.
Ilokseni voin sanoa, että koululla asiat näyttäisivät olevan päällisin puolin mallillaan, vaikka juuri alkaneen kouluvuoden takia ollaankin käynnistelyvaiheessa eivätkä aivan kaikki lapset ole vielä ilmoittautuneet. Lasten paimennus perheen maissipelloilta koulun penkille kun voi joskus teettää vähän töitä. Mutta ympäristö on rehevämpi kuin kaksi vuotta sitten, kalalammikoista pidetään huolta, kouluruokailu on käynnistynyt, kaikki jättämäni opetusmateriaalit ovat tallessa ja muutenkin koululla on ollut lukuisia ilon aiheita.
On myös asioita, joita on syytä parantaa ja kehittää yhdessä eteenpäin ja sitten vielä niitä, jotka ovat ihan käsittämättömästi retuperällä: jos vesiputki on ollut rikki vuoden ja vesi virtaa valtoimenaan, miksei kukaan ole tehnyt mitään, ilmoittanut kenellekään? Jos ikkunoista puuttuu kahvoja ja niihin viritellään narukiinnityksiä, miksi samaan aikaan toisaalla on nippu uusia kahvoja, asentamattomina? Eli sekä iloja että ihmetyksen aiheita täältä löytyy heti kättelyssä, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää kunhan pääsemme asioihin vähän syvemmälle.
Ensimmäiset viikot Tansaniassa olivat melko tuskastuttavaakin asettumista ja säätämistä, mutta tämän viikon reissu SINI-koululle tuntui jo lähestulkoon mukavalta. Lämpimän vastaanoton lisäksi näin oli pitkälti siksi, että eurooppalaisittain vaatimattomassa ja sähköttömässä mutta sinällään asiallisessa opettaja-asunnossa arki ei-vielä-aivan-kävelevän-lapsen kanssa on kuitenkin kodinomaisempaa kuin näennäisesti paremmin varustetussa guest housessa. Osin saanemme kiittää mukavuuden tunteesta myös tällä kertaa mukaan otettua moskiitto-sprayta ja sen myötä parantuneita yöunia?
Viikko sujui siis verraten leppoisasti ja saimme paljon asioita selvitettyä projektiin liittyen. Mutta kuten todettua, myös ensimmäiset kunnon sateet koettiin. Kyläläiset ovat iloisia, mutta jos nyt konttaavan lapsen puhtaana pitäminen on täällä muutenkin täysin mahdotonta, sateella moinen tuntuu jo ajatuksenakin läpeensä naurettavalta. Pihalla on märkää ja kuraista, sisällä kuraista ja märkää ja kaikkea pitäisi päästä katsomaan ja koskemaan. Kävelemään oppimista odotellessani olen aikaa sitten luovuttanut puhtaiden vaatteiden ja käsidesin suhteen, mutta pikkuhiljaa taidan luovuttaa kokonaan; lapseni on kovin tutkivainen ja ehtiväinen ja kerta kaikkiaan päättänyt muuttua mustaksi Afrikassa ollessaan. [Tähän piti tulla kuva yhdestä vasta käsiään ja polviaan myöten mustasta ja kolmesta kokomustasta lapsesta leikkimässä hiilenpaloilla, mutta nettiyhteys tahmaaaaaaa jälleen kerran, joten luovutan...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti