Vettä tulee taas hanasta ja eläma soljuu jälleen melko tavanomaisissa uomissaan.
Kyläläiset yrittivät käyttää aiemmin kuvaamaani vesikriisiä hyödykseen saadakseen kiristettyä yhden uuden lisätankin, eivätkä antaneet aluksi Haydomin sairaalalle lupaa korjata vedenkeruu-systeemiä ilman sen rakentamista. Kiivaita keskusteluja käytiin, painetta kasattiin puolin ja toisin, kompromissiakin haettiin eikä ainakaan ulkopuolinen lopulta pystynyt millään saamaan täysin tarkkaa kuvaa tapahtumien kulusta. Siitä viimeksi kaivatusta filtteristä ei kukaan ole enää puhunut sanaakaan.
Yhdeksän päivää myöhemmin meillä siis kuitenkin virtasi vesi taas hanasta, joskaan ei ihan puhdas sellainen. Nyt onnettomuudesta on kulunut kaksi viikkoa ja vesi on yhä niin ruskeaa, ettei tulisi mieleenkään juoda sitä edes keitettynä tai käyttää sitä ruoanvalmistukseen. Peseytymiseen ja vessan huuhtomiseen se kuitenkin kelpaa, mikä helpottaa veden hakua jo huomattavasti. Ehkäpa sekä vesi että tilanne kirkastuvat vielä kokonaankin, suunta on ainakin lupaava.
Ja muistatteko kun viimeksi mietin, ettei tämä ehkä ollutkaan ensimmäinen kerta? Viime viikonloppuna daladalassa matkalla Babatista Kateshiin satuin onnekseni englanninkielentaitoisen miehen viereen, joka luki sanomalehtea (uskokaa tai älkää, hän onnistui siinä sumpussa tekemaan senkin!). Kyselin hieman maailman kuulumisia ja puhuimme myos Gendabin tapahtumista.
Hän kertoi minulle, että onenttomuudessa oli kuollut vain yksi ihminen, koska ennenvanhaa ihmiset tiesivät, että onnettomuuden sattuessa vesi kulkisi juuri tätä reittiä eikä sen varrelle rakennettu taloja. Myohemmin tulleet eivät kuitenkaan enää olleet muistaneet tai uskoneet tätä vanhaa viisautta ja siksi nuo muutamat talot osuivat vesimassan tielle. Hanang on siis itkenyt ennenkin, mutta vasta nyt itkettänyt kyläläisiä. Tai ainakin näin olen antanut itselleni kertoa - virallinen ja oikea totuus asioista on täällä melko vaikeasti saavutettava tiedon muoto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti