Koska sain aamulle vielä pienen nettiarmopalan, kirjoitan teille hieman paikallisia uutisia. Muita uutisia en juuri ole kuullutkaan, televisiota ei joko ole tai kieli on swahili, englanninkielistä sanomalehteä en ole nähnyt pariin viikkoon ja nettiaikaa ei ehdi käyttää uutissurffailuun. Mutta paikallisista uutisista olen edes ihan vähän perillä.
Viime viikolla eräänä iltana talon isäntä tuli sanomaan, että tulkaa katsomaan; nyt on taivaassa joku vika, se ei näytä normaalilta. Ja totta tosiaan, musta tähtien täplittämä taivas oli muuttunut koilisreunaltaan punaisen hehkuvaksi. Suomessa suuren kaupungin valot näyttävät suunnilleen samalta pienen matkan päästä katsoen, mutta täälläpäin ei ole suuria, valaistuja kaupunkeja. Kun taman tiesi, hehkuva taivas oli pelottava.
Kysyin voiko tuo olla tulipalo, mutta minulle sanottiin että vaikka on kuivaa, ei ole riittävän kuivaa maastopaloille. Siinä me ja joukko naapureita sitten seisoimme ja ihmettelimme hehkua. Jotain isoa sen oli joka tapauksessa oltava, siitä ei päässyt mihinkään. Ja vaikka kuinka mietin, en keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tulipalon.
Pian seuraamme liittyi joku asiasta enemmän tietävä, ja saimme kuulla, että intialaisten sokeriruokoviljelmät ne siellä palaa jossain Babatin takana, paimentolaiset ovat ne sytyttäneet. Konflikti on alkanut jo vuonna 2007, jolloin paimentolaiset olivat päästäneet karjaansa laiduntamaan intialaisten maille (tosin jos saivarrellaan, niin tarkkaan ottaen kukaan ei varsinaisesti omista maata täällä, vaan vuokraa sen valtiolta 99 vuodeksi kerrallaan). Tuolloin oli ilmeisesti tapettu karjaa ja myös karjan omistaja oli saanut surmansa.
Tilanne on siitä pitäen hautunut enkä tiedä kovin tarkkaan välivaiheita, mutta mennellä viikolla se roihahti uudestaan ilmiliekkeihin – tällä kertaa hyvin kirjaimellisesti. Karjaa oli taas päästetty intialaisten ranchille (laidunmaata), sitä oli tapettu ja suuttuneet paimentolaiset olivat päättäneet polttaa intialaisten farmin (viljelysmaata), yhteensä 8000 hehtaaria sokeriruokoa. En tiedä pitääkö luku todella paikkansa, mutta näin olen antanut itselleni kertoa. Ja samalla poltettiin talot ja traktorit, mutta ihmisiä ei tiettävästi kuollut.
Osa tuntuu olevan sitä mieltä, että paimentolaiset ovat olleet piittaamattomia ja julmia, ja intialaisten suuttumus oikeutettua. Toiset taas tuntuvat ajattelevan, että varmastikin karja oli vain läpikulkumatkalla siirtymässä paikasta toiseen ja intialaiset ylireagoivat. Oli miten oli, nyt odotamme mitä tuleman pitää.
Joku oli sitä mieltä, että tästä voi tulla jopa poliittinen konflikti Intian ja Tansanian välille, koska eräs intialaisista on täkäläisen parlamentin jäsen ja sikäli erityisellä näköalapaikalla oleva henkilö. Toiset taas olivat sitä mieltä, että nyt tämä meni niin överiksi, että valtio tulee ja pistää stopin asialle ja konflikti saadaan vihdoin loppumaan.
Mutta jotenkin kummasti se pätee täälläkin, että niin kauan kuin konflikti ja kriisi ei ole takapihallasi eikä kukaan tuo sitä tv-ruutuusi, se on vain ”tuolla jossain”. Gendabin kylältä ja sen Harghushayn sivukylältä katsoen kaikki tämä tapahtuu jossain kaukana eikä juurikaan kosketa meitä, värjää vain taivaanrantamme. Menimme jatkamaan ruoan laittamista.
Olet niin oikeassa mutta tuntuupa pahalta. Etenkin kun tietää, että kyseessä on toisten elanto ja kaikesta tuosta seuraa vain nälkää, kurjuutta ja pahimmillaan nälkäkuolemaa. Toisaalta outoa on se miksi kiinalaiset rakentavat siellä teitä, viljelevät maata, hoitavat karjaa. Miksi intialaiset tekevät samaa??? Miksi riistävät....
VastaaPoista