Tilaisuudet kestivät noin tunnin kumpikin ja ne olivat ainakin minulle itselleni todella mukavia: opiskelijat olivat hyvin mukana ja esittivät ison joukon hyviä kysymyksiä: miksi afrikkalaisilla on musta iho, mitä villieläimiä näin, millainen on paikallinen hedelmätori, oliko kaktuspuissa piikkejä, mitä kieltä siellä puhutaan ja millaisia käsitöitä Tansaniassa tehdään? Opiskelijat lähettivät alkuvuodesta Harghushayhin myös kirjeitä ja oli hienoa näyttää autenttisin kuvin, että ne ovat löytäneet tiensä perille.
Olen työskennellyt kohta 10 vuotta Bovallius-ammattiopiston (aiemmin Kuhankosken erityisammattikoulu) palveluksessa, mutta viime vuosina ensin kv-hankkeen ja sittemmin viestinnän vallattua työaikani, tapaan opiskelijoita nykyään harmittavan vähän. Siksi tällaiset päivät ja kohtaamiset ovat aivan ihania, hyvin tärkeitä minulle. Ja sen myötä ei vaan voi välttyä kaipaamasta opettajan työtä Tansaniassa, vaikke se aina helppoa ollutkaan. Individualisti kaipaa yhteisöä, asioiden kanssa painija nenätysten olemista?
Mutta kiitos kaikille päivästä, saadusta palautteesta ja syntyneistä keskusteluista - jäi hyvä mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti